Partion adventtikalenteri 70 vuotta

Partiolaisten adventtikalenteri on kuulunut suomalaiseen joulunodotukseen jo seitsemänkymmenen vuoden ajan. Adventtikalenterin idea saapui Suomeen Ruotsista partiotyttöjärjestön johtaja Tessi Fazerin mukana. Kalenteria koristi tuolloin Ulla von Wendtin piparkakkutalokuvitus, ja koska ensimmäinen adventti oli 30.11, avattiin ensimmäinen luukku jo marraskuussa. Tämä piirre erottaa edelleen adventtikalenterin joulukalenterista.

Perinteiset kuva-aiheet toistuvat vuosittain partiolaisten adventtikalenterissa: itsenäisyyspäivän Suomen lippu, Lucia-neito, Jeesus-lapsi jouluaattona sekä adventtisunnuntaiden kynttilät siivittävät joulunodotusta tänäkin vuonna. Vuosien saatossa adventtikalenteri on saanut kuvittajikseen nimekkäitä taiteilijoita kuten Ulla Vaajakallion, Camilla Mickwitzin ja Virpi Pekkalan.

Juhlavuoden kunniaksi haluamme nostaa esille kalenterin tarinassa mukana olleita ihmisiä: kuvittajia, myyjiä ja taustajoukkoja. Heidän ja satojentuhansien muiden ansiosta adventtikalenterilla voidaan kerätä varoja partion arvokkaaseen työhön.

 

Kuvittaja Elina Warsta: Juhlavuoden adventtikalenterin teemoina ystävyys ja luonnon kunnioittaminen. Lue lisää >

 

 

 

Heikki ”Hese” Tolvanen: 60-luvulla adventtikalenteri mahdollisti hirsimökin Ruskeasuon Kontioille. Lue lisää >

 

 

 

Virpi Pekkala: Adventtikalenterin kuvitus on täynnä yllätyksiä. Lue lisää >

 

 

 

 

Kaislan vinkit kalenterimyyntiin: hymyile ja ole reipas. Lue lisää >

 

 

 

 

Anna Munsterhjelm: Adventtikalenteri on mahdollisuus tehdä hyvää. Lue lisää >

 

 

 

 

Nanna Katavisto: Adventtikalentereita Kajaanista Balille. Lue lisää >

 

 

 

 

Lasse Katainen: Adventtikalenterin kuvittaminen on pulmapähkinä Lue lisää >

 

 

 

 

Vellingien perhe: Adventtikalentereita kolmessa sukupolvessa Lue lisää >

 

 

 

 


Juhlavuoden adventtikalenterin teemoina ystävyys ja luonnon kunnioittaminen

Elina Warstan kuvituksen keskiössä on joulukuusi.

Partiolaisten adventtikalenteri juhlii tänä vuonna 70-vuotistaivaltaan. Elina Warstan kuvittamassa kalenterissa eläimet, lapset ja tontut kokoontuvat yhteiseen joulunviettoon kuusen ympärille.

Elina Warstan kalenterikuvitus herää eloon luukkujen avautuessa, kun piirroshahmot lähtevät jouluisiin seikkailuihin. Warsta toivookin, että lapsiperheissä tullaan kertomaan tarinoita adventtikalenterin tapahtumista.

”Ehkä lapsia vaikka mietityttää, miksi kalenterin lumiukko on niin huolestuneen näköinen. Halusin, että kalenterissa on paljon katseltavaa, sillä lapselle joulukuun päivät tuntuvat pitkiltä”, Warsta kertoo.

Tänä vuonna adventtikalenteri tuo iloa lukemattomiin koteihin jo seitsemättäkymmenettä kertaa.

”Kalenteri on monelle lapselle tärkeä. Lapsia elää niin monenlaisissa tilanteissa, ja toivon, että kalenterista on kaikille heille onnea ja iloa. Sitä samaa, mitä itsellänikin oli pienenä luukkuja avatessani.”

Kuvakalenteri herättää ajattelemaan

Adventtikalenterin perinteiset elementit ovat säilyneet samoina jo 70 vuotta. Myös tällä kertaa kalenterista löytyvät tutut juhlat: itsenäisyyspäivä, Lucian päivä ja adventtisunnuntait.

”Adventtikalenterin vahvuuksia ovat sen pitkät perinteet. Ihmiset odottavat kalenteria ja on nähtävissä, että partiossa siihen on panostettu”, Warsta kertoo.

Warsta arvostaa, että myös aikaisemmat kuvittajat ovat kuvanneet kodikasta joulua. Näin kalenterista voidaan nähdä juuri suomalaisille tärkeät jouluperinteet. Vaikka partiolaisten adventtikalenterille löytyy haastajia, uskoo Warsta kalenterin vahvan aseman säilyvän.

”On tavara- ja suklaakalentereita, ja lapset toivovatkin niitä. Loppupeleissä lapset miettivät kuitenkin enemmän kuvakalentereitaan. Sillä välin, kun hukumme tavaraan, on kuvakalentereissa vahva kokemuksellinen puoli.”

Perinteisten partioviittausten sijaan Warsta toi kalenteriin partion koko arvomaailman: ystävyyden sekä ihmisten, eläinten ja luonnon arvostamisen.

Luonnosta huolehtiminen on minusta kaikista paras puoli partiossa. Tässä ajassa on mahtavaa, että partiossa lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus lähentyä luonnon kanssa”, kertoo itsekin lapsena partiossa ollut kuvittaja.

Adventtikalenteri sai palaamaan lapsuusmuistoihin

Warsta halusi kuvata kalenterissaan perinteistä joulua lempeän huumorin kautta.

”Kuvituksessa pitää olla tarina, jonka ympärille kuvaa voi rakentaa. Halusin tuoda mukaan lasten arkipäivää, sekä luonnon ja ihmisten yhteiseloa.”

Kuvittaessaan Warsta kävi läpi omia lapsuusmuistojaan, sillä hänen perheessään joulua odotettiin monen kalenterin kanssa. Oli ostetut partion ja Unicefin kalenterit, taidegraafikko-äidin tekemä kalenteri sekä Warstan itse tekemä kalenteri.

”Toki aikuisillakin on adventtikalentereita, mutta kyllä minä lapsia vahvasti ajattelin kuvittaessani. Halusin myös, että kalenteri olisi kaunis esine. Adventtikalenteri on kuitenkin monen kodin ensimmäisenä esille laitettava joulukoriste.”

Adventtikalenterin kuvittaminen oli Warstalle kaiken kaikkiaan hyvin kokonaisvaltainen kokemus.

”Piirtäessä menin vähän sellaiseen kotoilutilaan. Juuri sellaista sateenropinaa kattoon, ja että kääriydytään kalenterin oravien tavoin hännänkerälle nukkumaan. Se on joulun rauhaa, sitä iloa ja onnea, mitä toivoisi ihmisten jouluun liittyvää”, Warsta kuvailee.


60-luvulla adventtikalenteri mahdollisti hirsimökin Ruskeasuon Kontioille

Hesen suosikki on Ulla Vaajakallion kalenteri vuodelta 1981. ”Siinä on jouluun valmistumista, idylliä ja suomalainen perinnemaisema.”

Heikki ”Hese” Tolvanen aloitti adventtikalenterien myynnin 60-luvulla kolkkapoikana. Nyt viisi vuosikymmentä myöhemmin Hese on siirtynyt uskolliseksi kalenterin ostajaksi, jonka kodin seinällä on jälleen sama tuttu paikka odottamassa tämän vuoden kalenteria.

Ruskeasuon Kontioiden poikalippukunta oli talvella 1967 uuden tehtävän edessä. Oli aika myydä lippukunnan ensimmäiset adventtikalenterit.

Tuolloin 12-vuotias Heikki ”Hese” Tolvanen ja muut pojat laittoivat kalenteriniput reppuihinsa ja ottivat kirjekuoret vaihtorahoja varten. Sitten lähdettiin soittamaan naapuruston ovikelloja.

”Riitti, että oli partiopusero päällä, katsoi silmiin ja hymyili, niin kyllä se yleensä tehosi. Sukulaiset ostivat tietysti myös paljon. Ja kummin kaimat ja muut”, Hese muistelee.

Lippukunnan pojat kilpailivat siitä, kuka myisi eniten kalentereita. Hese muistelee myyneensä ensimmäisenä vuonna kuutisenkymmentä kalenteria.

”Se ei ollut ihan lippukunnan ennätys, mutta kärkiviisikossa kuitenkin.”

Adventtikalentereilla hirsikota

Ensimmäisenä vuonna adventtikalentereiden myynnillä kerättiin rahaa lippukuntaleirille.

”Muistan leirin iltanuotiot veden äärellä ja sen, ketkä viisi poikaa meidän telttakunnassa oli. Jokainen toi mukanaan oman voipurkin, suolaa ja mausteita, ja maahan kaivettiin kylmäpoterot ruoille.”

Seuraavana vuonna alettiin rakentaa Kontioiden omaa kämppää Nuuksioon. Adventtikalenterin myynnillä saatiin varoja rakentamiseen, ja lopulta lippukunnalla oli komea hirsikota, jota käytettiin pitkään.

”Nyt se lienee jo lahonnut”, Hese arvelee.

Adventtikalenterien myynti on edelleen partion suurimpia tulonlähteitä. Kalenterin ostajien ansiosta partio voi jatkaa työtään paremman maailman eteen. Myös Hese hankkii edelleen joka vuosi adventtikalenterin kotinsa seinälle.

”Ostan aina, kun tulee ovelle kauppiaita. En ole ostanut netistä, vaan uskon tällaiseen ihmisten väliseen vuorovaikutukseen.”

Adventtikalenteri on säilyttänyt mallinsa

Vuonna 1982 partioon töihin tullut Hese on nähnyt, kuinka samanlaisena adventtikalenteri on pysynyt.

”Vanhat elementit löytyvät sieltä sisältä, se on adventtikalenterin vahvuus. Ihmisen odottavat niitä kuvia – adventtikynttilöitä, Suomen lippua, Lucia-neitoa ja Jeesus-lasta.”

Muutokset tutuissa kuvissa huomataan heti. Kun eräänä itsenäisyyspäivänä luukusta ilmestyi lipun sijaan kameli, muisteltiin tuota tapausta kauan.

Partiolaisten adventtikalenterin perinne on pitkä, sillä se on Suomessa ensimmäinen laatuaan.

”Adventtikalenteri on säilyttänyt hyvin kilpailuasemansa suklaa- ja arpakalentereita vastaan. Muut ovat katsoneet meistä mallia, mutta kyllä tämä on edelleen ykköstuote.”

Tänäkin vuonna Hese laittaa adventtikalenterin kotinsa seinälle – tutulle paikalle olohuoneen ja keittiön väliselle seinälle.


Adventtikalenterin kuvitus on täynnä yllätyksiä

Virpi Pekkalan kuvittamassa vuoden 1999 partiolaisten adventtikalenterissa tontut ja enkelit juhlivat yhdessä joulua.

Virpi Pekkala on kuvittanut viisi partiolaisten adventtikalenteria kolmella vuosikymmenellä. Kalenterin sydän on pysynyt muuttumattomana, vaikka ajan kulun voikin huomata yksityiskohdista, kuten joulupukin kännykästä.

Kolme vuosikymmentä sitten Virpi Pekkala sai puhelun Suomen Partiolaisista. Hän oli piirtänyt aikaisemmin partiolle joulukortteja, mutta nyt häntä pyydettiin kuvittamaan myös adventtikalenteri.

Ohjeet olivat selkeät: luukuista tuli ilmestyä adventtikalenterin perinteiset kuvat, kuten Suomen lippu, Lucia-neito ja jouluaattona Jeesus-lapsi. Muuten kuvittajan kädet olivat vapaat.

”Sain laittaa ihan mitä halusin. Tungin aina partioviitteitä kuvaan. Änkesin vaikka Väiski-hatun jäniksen päähän ja mietin aina sitä, mitä partiolaiset voisivat tehdä.”

Loppujen lopuksi Pekkala kuvitti partiolle kalenterin viitenä vuotena. Hänen kalentereitaan myyneitä partiolaisia on tullut vastaan mitä erikoisimmissa paikoissa.

”Henkilääkärini on entinen partiolainen. Kun kerran sanoin, että käsi on kipeänä, niin sillä välähti: ´Mähän oon myynyt sun tekemiä kalentereita´”, Pekkala kertoo nauraen.

Partiokalenterilla erityinen paikka Pekkalan sydämessä

Pekkala kuvittaa edelleen joulukalentereita yrityksille ja järjestöille. Kalenterit ovat tuoneet ihmisille joulutunnelman lisäksi myös odottamatonta käytännön apua.

”Yksi äiti sanoi, että kalenteri pelastaa heidän perheensä aamut. Lapset eivät muuten haluaisi syödä aamupalaa, mutta syövät, kun sen jälkeen saa kuulla tarinan joulukalenterista.”

Vaikka kalentereita on nykyään joka lähtöön, on partiolaisten adventtikalenteri Pekkalan mielestä erityinen.

”Kaikkihan sanovat, että partiolaisten on se aito. Kerran kun kävin Stokkalla, kuulin jonkun siellä sanovat, että aitohan on se ainoa – siis partiolaisten adventtikalenteri.”

Adventtikalenteri kuvitetaan jo hyvissä ajoin keväällä. Eikö kuvittajaa häiritse tehdä joulupiirroksia, kun talvesta ei ole tietoakaan?

”Ei pätkääkään! Olen istunut uimapuku päällä ja piirtänyt joulukortteja”, Pekkala nauraa.

Pekkala tunnustautuukin intohimoiseksi jouluihmiseksi, onhan hän sattunut syntymään joulukuun ensimmäinen päivä.

Lopputulos on yllätys kuvittajalle itselleenkin

Pekkala aloitti uransa piirtämällä tonttuja apelta saatuihin puulevyihin. Tontut menivät kaupaksi lahjatavaraliikkeeseen, ja lopulta hän perusti puolisonsa kanssa kuvituksia tekevän yrityksen.

”Olen aina halunnut piirtää. En ole mikään Rembrandt, mutta ajattelin, että teen tällaisia pallopäitä.”

Kuvittamisessa on Pekkalan mielestä hauskinta yllättävyys. Piirrosta aloittaessa ei aina tiedä, mikä siitä tulee. Tärkeintä on, että piirroksessa on juju tai se, että kuva on vaan niin kaunis, että sen haluaa laittaa heti seinälle.

Viiden partiokalenterin kuvittamiseen on mahtunut oivalluksia. Viimeisen kalenterin kohdalla Pekkala ehdotti, että taakse laitettaisiinkin piparkakkureseptin sijaan jouluinen tarina.

”Huomasin myös, että kalenterin kuvan pitää pysyä ehjänä, kun luukku avataan. Ettei maassa ole enkeli tai taivaalla hiiri.”

Maailman muuttuessa adventtikalenterin tärkeimmät elementit ovat pysyneet samoina. Tontut, enkelit, joulukuuset ja metsäneläimet toistuvat vuosittain ja ajankohtaiset aiheet jätetään muualle – muutamin poikkeuksin.

”Kun kännykät tulivat, piirsin adventtikalenteriin Joulupukin Nokia kädessään”, Pekkala paljastaa.


 

Kaislan vinkit kalenterimyyntiin: hymyile ja ole reipas

Kaisla Olasvuori on nuoresta iästään huolimatta myynyt huimat määrät partiolaisten adventtikalentereita.

Espoolaisen omakotitalon pihalla Elsa-koiran kanssa leikkii varsinainen huippumyyjä, sillä kahdeksanvuotias Kaisla Olasvuori myi viime vuonna huikeat 137 partiolaisten adventtikalenteria. Hän on ehtinyt myydä kalentereita jo pitkään.

”Mulla on tonttumerkki jo vuodelta 2013, vaikka en silloin vielä myynyt kalentereita. Kuljin vain äidin mukana”, Kaisla kertoo.

Partiolainen saa tonttumerkin muistoksi onnistuneesta kalenterimyynnistä. Tavallisen tonttumerkin saa partiopiiristä riippuen kymmenestä tai kahdestatoista myydystä kalenterista, kun taas kultaiseen merkkiin tulee myydä sata kalenteria.

Kaislan partiopaitaa koristaa jo kaksi kultaista tonttumerkkiä. Tämän vuoden tavoitteena on myydä ainakin 150 kalenteria.

”En tiedä onnistuuko se, mutta toivon niin.”

Kalenterimyyjän kannattaa unohtaa pelko

Kaislalla on monta myyntikanavaa kalentereille. Sukulaiset ostavat paljon, mummikin yleensä kymmenen kalenteria eteenpäin annettavaksi. Ja kun Kaislan äiti laittaa ilmoituksen nettiin, tutut tietävät, että kalentereita voi taas tilata.

”Käyn myös kaikki naapurit ovelta ovelle. Käyn ihan tässä lähiympäristössä, kun me kuitenkin tunnetaan täältä aika moni.”

Kalenterien myyminen tuntemattomille on vähän jännittävää, mutta onneksi mukana on äiti ja usein myös Elsa-koira.

”Kannattaa aina hymyillä ja olla reipas. Sitten ei jännitä niin paljoa”, Kaisla tietää.

Partiolaisten adventtikalentereilla rahoitetaan myös Kaislan lippukunnan, Espoon Mastonvartijoiden, toimitaan. Varoilla on voitu pitää kasvavan lippukunnan maksut kohtuullisina ja uusia kalustoja. On esimerkiksi maksettu sudenpentujen leirien kuluja ja hankittu uusia trangioita.

Lopuksi Kaisla haluaa rohkaista uusia kalenterimyyjiä.

”Koita unohtaa se pelko, ja mene vain ja hymyile. Myymistä voi harjoitella etukäteen, jos se auttaa. Ja ei haittaa, vaikka sanoisi jotain väärin, koska se ei ole mikään elämän loppu.”


 

Adventtikalenteri on mahdollisuus tehdä hyvää 

Anna Munsterhjelmin suosikkikalenteri on Ulla von Wendtin kuvitus vuodelta 1955. ”Kalenteri on todella kaunista ja perinteinen. Joulu on minulle rauhoittumisen aikaa.”

Suomen Partiolaisten puheenjohtaja Anna Munsterhjelm muistuttaa, että juhlavuottaan viettävän partiolaisten adventtikalenterin ansiosta partio voi olla avoin mahdollisimman monella lapselle ja nuorelle. 

Kun Suomi vaihtoi markat euroiksi, sai laumanjohtaja Anna Munsterhjelm selittää sudenpennuilleen monta kertaa, millä valuutalla adventtikalentereita myytäisiin. Todellinen haaste koitti kuitenkin vasta, kun rahat tuli viedä pankkiin talletettavaksi.

”Ensin pankissa ei suostuttu ottamaan kalenterirahoja ollenkaan vastaan, ja lopulta pankilta kesti kaksi kuukautta rahojen laskemisessa. Onneksi kaikki meni lopulta hyvin, ja rahat saatiin tilille”, Munsterhjelm muistelee.

Suomen Partiolaisten puheenjohtajana toimiva Munsterhjelm myi ensimmäiset adventtikalenterinsa yhdeksänvuotiaana Olarin S-marketin edessä. Myöhemmin myyntipaikkoja on tullut monta lisää.

”Viime vuonna myin adventtikalentereita eduskunnassa. Minulla sattui olemaan mukana kalenterinippu, ja Pikkuparlamentin kahvilassa kalenterit menivät heti.”

Vapaaehtoistyötä ja varainhankintaa 

Adventtikalenterin merkitys partiolle on suuri, sillä parhaimmillaan sen tuotto voi olla kolmasosa lippukunnan tai piirin vuosituloista.

”Suomessa yksikään vapaaehtoisuuteen perustuva järjestö ei tee näin paljon varainhankintaa itse. Kun adventtikalenterin saa ostettua suoraan partiolaiselta tai verkkokaupasta, tietää, että rahat menevät suoraan partiolle”, Munsterhjelm muistuttaa.

Adventtikalenterin ansiosta partion osallistumismaksut voidaan pitää matalina, jotta mahdollisimman moni voisi tulla mukaan. Laajasta vapaaehtoistyöstä huolimatta rahaa kun tarvitaan esimerkiksi tilojen vuokriin, leiriläisten ruokkimiseen ja varusteiden hankintaan.

Adventtikalenteri kertoo myös partion valtakunnallisuudesta. Kun sudenpentu Inarista myy samaa kalenteria kuin samoaja Vantaalla, ovat koko Suomen partiolaiset luomassa jouluhenkeä maahamme.

”Näin partiolaiset tuovat joulun. Riippumatta siitä, millainen koti on, adventtikalenteri on mahdollista hankkia. Aina kun näkee jonkun kodissa adventtikalenterin, sydämessäni läikähtää”, Munsterhjelm kertoo.

Adventtikalenteri tuo iloa ostajalleen 

Partiotoiminta voi jatkua nykyisellään adventtikalenterin ansiosta. Varat jaetaan partion kattojärjestön, partiopiirien ja lippukuntien kesken.

”Lippukunnat päättävät itse oman osuutensa käytöstä. Samalla opetellaan tavoitteellisuutta, rahanhallintaa, päätöksentekoa ja budjetointia”, Munsterhjelm kertoo.

Partiolla on ollut vuosien varrella monia muitakin varainhankintatuotteita. On myyty kynttilöitä, joulukortteja ja joulukoristeita, mutta adventtikalenterin vertaiseksi valtakunnalliseksi tuotteeksi ne eivät ole yltäneet.

Partiolaisten adventtikalenterin pitkän iän salaisuudeksi Munsterhjelm nostaa kalenterin pitkän historia, tunnettavuuden ja sen, että kalenteri herättää monissa lämpimiä lapsuusmuistoja.

”Ja ihmisillä on myös tosi paljon halua tehdä hyvää. Jos haluaa tehdä jotain lasten ja nuorten hyväksi, kalenterin ostamalla saa olla sekä avuksi ja hyödyksi että kalenterin tuoman ilon itselleen.”


 

Adventtikalentereita Kajaanista Balille

Partiokonkari Nanna Katavisto on nähnyt, kuinka partiolaisten adventtikalenterin taika toimii ympäri maailmaa.  

Kajaanin marraskuu oli pimeä ja kylmä, kun Nanna Katavisto myi ensimmäiset partiolaisten adventtikalenterinsa vuonna 1963. Tehtävä oli kuitenkin mukava, sillä asiakkaat olivat enimmäkseen ystäviä ja tuttuja.

Adventtikalenteri oli lippukunnan tärkeimpiä varainhankintakeinoja ja niitä myytiin tapahtumissa, ovelta ovelle ja vanhempien työpaikoilla.

”Ja kun Kajaanissa kaikki tunsivat toisensa, saattoivat ihmiset soittaa ja pyytää partiolaista luokseen myymään adventtikalenteria”, Katavisto kertoo.

”Oli myös paljon ihmisiä, jotka halusivat ostaa partiolaisten adventtikalenterin joka vuosi. Se ei ole muuttunut lainkaan. Saattaa jopa olla, että kalenteri on ostettu samalta myyjältä jo 10 vuotta.”

Katavisto muistelee adventtikalenterin myynnin olleen helppoa, sillä partio oli kaikille tuttu järjestö.

”Mutta ainahan sitä lasta jännittää soittaa vieraan ovikelloa. Oli siinä aina sellainen pieni terve jännitys.”

Adventtikalentereita Ateenan basaarissa 

Katavisto on matkustamista rakastava maailmankansalainen, joka on vienyt adventtikalentereita ympäri maailmaa. Viimeisin matka oli tarkoitus tehdä Balille, mutta suunnitelmat peruuntuivat, kun tulivuori uhkasi purkautua.

”Sain kuitenkin adventtikalenterit perille muiden mukana, ja niin tänä syksynä kalentereita myytiin Balilla partiokiltojen kansainvälisessä maailmankonferenssissa. Myymättä jääneet kalenterit oli viety lapsille paikallisiin kyliin”, Katavisto kertoo.

Adventtikalenterit ovat matkanneet Kataviston mukana myös jamboreille ja muille kansainvälisille leireille.

”Olen myynyt adventtikalentereita muun muassa partiotyttöjen basaarissa Ateenassa 80-luvulla ja vienyt niitä Tunisiaan Suomen suurlähetystöön lahjaksi. Roudaan niitä aina mukanani ja ne ovat aina suuri ihastus.”

Maissa, joissa lunta ei ole, ovat adventtikalenterien nietokset herättäneet ihmetystä. Kalenterin idea on kuitenkin ymmärretty, vaikka maassa ei kalenteriperinnettä olisikaan.

Ei säihkettä vaan konstailemattomuutta 

Partion koulutus- ja ohjelmasihteerinä sekä tiedotussihteerinä Katavisto näki adventtikalenterin myös työntekijän silmin.

”Silloin adventtikalenterin liikenne kulki käsieni kautta, ja olin tekemisissä kuvittajien kanssa. Yhtenä vuonna kalenterissa oli erityisen herkät sävyt, ja kävin hyväksymässä painokoneella värit, jotta ne tulisivat varmasti oikein”, Katavisto muistelee.

Kataviston kirjahylly on pullollaan menneiden vuosien adventtikalentereita sekä eri puolilta maailmaa ostettuja joulukalentereita. Silti partiolaisten adventtikalenteri on hänen suosikkinsa.

”Adventtikalenterin kuvituksessa on aina ollut paljon nähtävää lapsille. Kalenteri on pysynyt perinteisenä ilman mitään säihkettä, ja monet haluavatkin sen juuri siksi, että se on konstailematon.”


Adventtikalenterin kuvittaminen on pulmapähkinä

Kolme partiolaisten adventtikalenteria kuvittanut Lasse Katainen on saanut kalentereistaan ikimuistoisia palautteita. Hän pyrki tuomaan kalentereihinsa lämminhenkisyyttä ja hyvää mieltä.

Eräänä itsenäisyyspäivän aattona Lasse Katainen sai unohtumattoman sähköpostin ensimmäiset partion adventtikalenterit kuvittaneen Ulla von Wendtin tyttäreltä. Tytär oli vienyt Kataisen kuvittaman adventtikalenterin äidilleen, ja kirjoitti, että äiti oli selvästi ihastunut kalenteriin. Tytär halusi kiittää Kataista adventtikalenterin hengen säilyttämisestä.

”Se oli elämäni paras palaute”, Katainen muistelee.

Katainen oli päätynyt kuvittamaan partiolaisten adventtikalentereita kuvituskilpailun kautta. Luonnosvaiheessa taiteilijan kädet olivat vapaat, kunhan työssä olisivat kalenterin perinteiset kuva-aiheet: adventtisunnuntaiden kynttilät, Suomen lippu, Lucia-neito ja Jeesus-lapsi.

”Pompin ja tuuletin, kun kuulin, että minun työni oli valittu”, Katainen kertoo nauraen.

Kolme partiolaisten adventtikalenteria kuvittanut Katainen on tehnyt kalentereita myös muille järjestöille ja sanomalehdille, ja hänen joulukuvituksensa tunnetaan Japanissa saakka.

Ripaus yllättävyyttä kalenteriin

Kataisen vuosina 2011-2013 kuvittamat kalenterit olivat viimeisiä perinteisillä vesiväri- ja akvarellitekniikoilla tehtyjä adventtikalentereita, sillä uusimmissa kalentereissa väritykset on tehty pääasiassa tietokoneella. Tekniikan muuttuessa kalenterin vaatima ajatustyö on kuitenkin pysynyt samana.

”Kuvaa suunnitellessani en mieti luukkuja, ettei piirtämisestä tule insinöörityötä. Vaan kun kuva on valmis, tulee mielenkiintoinen pähkinä siitä, kuinka saan 24 luukkua mahtumaan kuvaan. Oikein nautin siitä vaiheesta”, Katainen kertoo.

”Tein kalentereihin paljon pieniä yksityiskohta ja nippelinappeleita. Kalenteria kun katsotaan vähintään 24 päivää, niin yritän saada siihen sitä tavaraa ja tutkittavaa.”

Katainen on huomannut, että adventtikalenteri kaipaa myös ripauksen yllättävyyttä. Suomen lipun voi piirtää koiran paitaan tai Lucia-neito voi olla nukke. Eräänä vuonna puun oksalle ilmestyi käkikello.

”Monissa työpaikoissa on kuulemma kahvitauolla kilpailu, jossa arvataan, mitä kalenterin luukussa on. Käkikello on varmaan aika vaikea arvata.”

Inspiraationa omat lapsuuden joulut

Kataisen töihin ovat vaikuttaneet erityisesti ruotsalaisen Jenny Nyströmin kuvitukset. Lapsuudenkodissa oli Nyströmin kuvittamia tauluja, joiden joulutunnelma puhutteli Kataista.

”Niissä oli älyttömästi sellaista joulufiilistä ja joulutunnelmaa. Se oli itselleni kolahtanut jo seitsemänvuotiaana. Erityisesti muistan yhden joulutaulun, missä tonttu hakkasi puita. Vuoden 2011 adventtikalenterissani sattuu myös olemaan puita hakkaava tonttu”, Katainen kertoo.

Tänäkin vuonna lukemattomat suomalaiset odottavat pääsevänsä ostamaan adventtikalenterin partiolaiselta.

”Partiolaisten adventtikalenterin vahvuus on tietysti sen pitkä perinne. Luulen, että ihmiset eivät kuitenkaan vieläkään tiedä, että partiolaiset ovat alun perin tuoneet koko adventtikalenteriperinteen Suomeen”, Katainen pohtii.


Adventtikalentereita kolmessa sukupolvessa

Nalle Velling, Anton Laukkanen ja Sirpa Velling ihastelevat tämän vuoden adventtikalenteria.

Vellingien perheessä partiolaisten adventtikalentereita myyvät niin mummi, äiti kuin poikakin.

Sirpa Velling, 80

”Liityin Lohjan Nummityttöjen lippukuntaan vuonna 1949. Silloin myin kalentereita lähinnä sukulaisilleni. Nykyään myyn lapsenlapseni Antonin kalentereita ystävilleni. Olen lähettänyt adventtikalentereita myös tšekkiläiselle ystävättärelleni hänen kotimaahansa sekä Ruotsiin.

Partiolaisten adventtikalenterin salaisuus on se, että se on adventtikalenteri eikä joulukalenteri. Siinä on pyhät ja Suomen liput kohdillaan. Adventtikalenteri on perinne isoilla kirjaimilla, vaikka ulkoilme on tietenkin seurannut aikaansa. Kalenteri on ehkä vähän hauskempi nykyään, silloin ennen kun ne olivat hieman vakavampia.

Oman kalenterini laitan joka vuosi keittiöni pöydälle. Kun muutin Lohjalta Helsinkiin, on luonani käynyt usein partiolaisia soittelemassa ovikelloa. Yksi vuosi partiotytöt tulivat myymään adventtikalentereita, ja kun sanoin, että olen itse myynyt jo 25, olivat he todella ihmeissään.”

Nalle Velling, 53

”Liityin 19-vuotiaana Porvoon Linnajoen Partiolaisten lippukuntaan ja adventtikalentereiden myynti oli heti hauska juttu. Aikuisiällä olen ostanut ison läjän kalentereita lahjoiksi kummilapsille ja aikuisille kavereille. Välillä lähetin niitä myös yhdysvaltalaisten kavereideni lapsille.

Nyt vastaan työssäni Järvi-Suomen partiolaisten adventtikalenterikampanjasta. Lippukunnat keräävät varoja monenlaisiin tarkoituksiin: Yksi lippukunta suunnittelee kesäleiriä Pohjois-Suomeen ja toisessa aiotaan rakentaa huussi partiokämpälle.

Kun adventtikalenteria on haluttu ostaa jo 70 vuotta, halutaan sitä varmasti ostaa myös seuraavat 70 vuotta. Se on ihan mieletöntä. Ihmiset tykkäävät tosi paljon, kun partiolaiset tulevat myymään kalentereita ovelle, ja vanhemmat ihmiset alkavat silloin usein muistella omia partioaikojaan. Myyjiä todella odotetaan, ja heidät otetaan vastaan lämpimästi.

Partiolaisten adventtikalenteri on klassikko. On tiettyjä asioita, jotka kuuluvat jouluun: adventtikalenteri, kinkkuvoileivät ja vihreät kuulat. Ja tämän vuoden kalenteri on kaunis ja ihana. Olen myös päässyt katsomaan, missä adventtikalenterit painetaan. Se tehdään siellä tosi rakkaudella.

Anton Laukkanen, 13

”Aloitin partiossa 6- tai 7-vuotiaana Ekin Partiossa Mikkelissä. Samalla aloitin myös partiolaisten adventtikalentereiden myynnin.

Myyn adventtikalentereita yleensä naapurustossa. Tunnen useimmat naapurit, en kuitenkaan kaikkia nimeltä. Joskus olemme lippukunnan kanssa myyneet kalentereita myös kaupan edessä. Se ei tuntunut kauhean erilaiselta, kuin naapureille myyminen.

Adventtikalentereiden myyminen oli alussa jännittävämpää. Nyt se ei ole enää niin jännittävää, kun tuntee ihmiset.

En muista tarkkaan, mikä on ollut oma myyntiennätykseni. Mutta kun yksi vuosi myin kaikille naapurustossa ja muutamalle koulukaverille, kalentereita meni useampi kymmenen. Olen luokkani ainoa partiolainen, mutta koulussani on monta oppilasta, jotka ovat myös partiossa.

Kun myy kalentereita, kannattaa olla positiivisella mielellä. Laitan yleensä päälle partiohuivin ja myös partiopaidan, jos ei ole liian kylmä.

Ei välttämättä ole yhtä suoraa selitystä sille, miksi partiolaisten adventtikalenteri on niin suosittu, mutta ainakin se on hienosti koristeltu. Ja voi päätellä, että monet haluavat ostaa sen jo ihan sen takia, että voi tukea partiota.”

 

Share on FacebookTweet about this on Twitter